tiistai 29. lokakuuta 2013

Dumuzidin suruvalituksen yhteys shialaisuuteen

Bahrainilainen shiia-mies suree kalifi Alia 2010
kuva snake hunters

Aikaisemmassa blogin kommentissa kyselin bysanttilaisia lähteitä, jotka voisivat kertoa sumerilaisen Dumuzidin eli babylonialaisen Tammusin itkemisen jatkumisesta kristillisen ajan Irakissa. Shialaisten hyvin raju Kerbalassa murhatun kalifi Alin sureminen, johon liittyy viiltely, voisi ehkä olla hyvin vanhaa perua.

Bysantin lähteiden sijasta olen huomannut kolme varhaista islamilaista historioitsijaa, joka kertovat Tammusin palvonnasta ensimmäisellä vuosituhannella jälkeen Kristuksen, Ibn Wahshija, Al-Nadim ja Ibn Athir.


Ibn Wahshijja
Monipuolisesti lahjakas Ibn Wahshijja eli 900-luvun vaiheilla Irakissa. Hänen kuuluisin teoksensa on nabatelaisten maanviljelyä kuvaavan teoksen kääntäminen babylonian arameasta arabiaksi Filahât al-Nabâtiyyah noin vuodelta 904.  Nabatealaisten valtakunnan pääkaupunki oli Petran kalliokaupunki nykyisessä Jordaniassa. He onnistuivat viljelemään kastelun avulla eteläisen Jordanian ja Israelin autiomaita, ja näin Ibn Wahshijjan teoksesta tuli erityisen tärkeä maanviljelyn käsikirja autiomaiden tuntumassa eläville muslimeille.

Mies oli ilmeisen lahjakas kielellisesti, yksi harvoista tuohon aikaan, joka ymmärsi hieman Egyptin hieroglyfejäkin koptinkielen taitonsa avulla.

Ibn Wahshijja kertoo löytäneensä Kuthani Babylonialaisen kääntämässä nabatealaisessa kirjassa viittauksen Tammus jumalaan
"Kuinka hän (Tammus) kutsui kuninkaan palvomaan seitsemää (planeettaa) ja kahtatoista (merkkiä) ja kuinka kuningas julmasti teloitti hänet monta kertaa ja kuinka Tammus palasi joka kerta elämään, kunnes hän lopulta kuoli. Katso, kertomus on samanlainen kuin pyhän Georgiuksen legenda, joka on nykyään kristityille tuttu."
de Azevedo and Stoddart, Ye shall know the truth: Christianity and the perennial philosophy, World Wisdom, Inc, (2005), pp. 308-309.
wikipedia
Ibn Wahshijja kertoo, että Tammus eli Babyloniassa ennen kaldealaisten tuloa ja kuului muinaiseen Mesopotamian heimoon, jonka nimi oli Ganbân.

Ja sitten hän kertoo oman aikansa Tammus kultista 900-luvulla jKr!

Sen mukaan Harranin ja Babylonian kaupungeissa asuvat sabealaiset yhä itkivät joka heinäkuu Tammusin kuolemaa. Mutta he eivät enää muistaneet tämän ikivanhan tavan merkitystä tai alkuperää.
Fuller,J.M.  Essay on the Authenticity of the Book of Daniel, Deighton, Bell and co.1864, pp. 200-210. wikipedia

Sabaealaiset
Ibn Wahshijja tarkoittanee nykyisen Jemenin alueella eläneitä vanha-arabialaisia sabaealaisia (sabaeans).

Jotkut yhdistävät tämän kansan Raamatun kertomaan Saban kuningattareen, joka tuli tapaamaan kuningas Salomoa Jerusalemissa (1 Kun 10:13) sekä Genesiksen sukuluetteloissa mainittuihin kahteen Seba nimiseen mieheen Gen 10:7 ja Gen 10:26-29). Sabealaiset jatkoivat nabatealaisten aloittamaa suitsukekauppaa ja Jemen on tänään tärkeä shialaisuuden keskus.


Ibn Al-Nadim
Irakissa Bagdadissa ja Mosulissa asunut Ibn Al-Nadim (k. 998) on kuuluisa "kaikkien kansojen" kuvauksestaan Kitab al-Fehrest, jonka hän julkaisi vuonna 938

Kirjassaan hän kuvaa monien muiden asioiden lisäksi syyrialaisen kalenterin juhlapäiviä ja mainitsee Tammus-kuussa tapatuvan Tâ'ûz juhlan.

"Naiset itkevät Tammusia, jonka herran sanotaan jauhaneen hänen luunsa myllyssä ja levittäneen ne tuuleen" Juhlan aikana naiset eivät suostuneet syömään jauhettuja ruokia.
Fuller,J.M.  Essay on the Authenticity of the Book of Daniel, Deighton, Bell and co.1864, pp. 200-210. wikipedia

Ali Ibn Athir
Etelä-Turkissa asuneet kurdiveljeksistä kuuluisin, Ali Ibn Athir (1160-1223) mainitsee Tigriksen varrella vietetyn samaa Tâ'ûz juhlaa vielä 1100-luvulla.
Fuller,J.M.  Essay on the Authenticity of the Book of Daniel, Deighton, Bell and co.1864, pp. 200-210. wikipedia


Mutta voi teoriaani...!
Näemme siis, että todella on olemassa historiallisia todisteita siitä, että Tammusin itkeminen jatkui ainakin Irakissa pitkälle kristilliseen ja islamilaiseen aikaan. Häntä surtiin kesäisin vielä ristiretkien aikaan.

Mutta voi teoriaani! Nämä tarkkaavaiset historioitsijat kyllä kuvaavat Tammusin itkemistä ja siihen liittyviä tapoja kesäkuumalla, mutta he eivät sanallakaan viittaa sumerilaisen Dumuzidin suremiseen liittynyttä itsensä viiltelemistä. On mahdotonta, että heiltä olisi sellainen yksityikohta jäänyt huomaamatta.

Kyseessä ovat samankaltaiset ilmiöt, veristä suremista molemmissa uskonnoissa, mutta en ole löytänyt näyttöä niiden keskinäisestä yhteydestä. Tämä onkin aina vertailevan uskontotieteen perustava haaste, ovatko samannäköiset ilmiöt sittenkään todellisuudessa sukua keskenään.

Hieno teoria siis että shialaisten miesten tapa viiltää itsensä verille olisi sumerilaista perua, vaan kuten viisaammat sanovat, sitä pahempi tosiasioille...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti