sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Geshtinanna (rivit 22-46)

Dumuzid pakenee demonien otteesta
22-32.
Nuorukainen nosti kätensä kohti taivaallista Utua
"Oi Utu, olen ystäväsi, olen nuorukainen, etkö tunnista minua?
Sisaresi, jonka otin vaimokseni, laskeutui alempaan maailmaan.
Koska hän laskeutui alempaan maailmaan, hän antoi minut korvikkeekseen alempaan maailmaan.
Oi Utu, sinä olet oikeamielinen tuomari, älä anna minun pettyä sinuun!
Muuta käteni, muuta ulkonäköni, niin että voin paeta näiden demonien kourista!
Älä anna niiden saada minua! Kuten saĝkal käärme luikertelee niittyjen ja kukkuloiden halki, niin salli minun paeta elävänä sisartani Geshtinannaa!"

33-46
Utu otti vastaan hänen kyynelensä.
Hän muutti hänen kätensä, muutti hänen ulkonäkönsä.
Kuten saĝkal käärme, joka luikertelee niittyjen ja kukkuloiden halki,
kuten kaarteleva haukka, joka voi syöksyä elävän linnun kimppuun,
Dumuzid pakeni elävänä sisareltaan Geshtiannalta.
Gesthianna etsi veljeään.
Hän raaputti poskeaan, hän raaputti nenäänsä.
Hän katseli sivuilleen ... vaatettaan.
Hän nosti valitushuudon onnettoman pojan tähden
"Oi veljeni! Oi veljeni, jonka päivät eivät olleet vielä täyttyneet!
Oi veljeni, paimen Ama-ashumgal-ana, nuorukainen, jonka päivät eivät olleet vielä täyttyneet!
Oi veljeni, nuorukainen, jolla ei ole vielä vaimoa, ei vielä lapsia!
Oi veljeni, nuorukainen, jolla ei ole ystävää, seuralaista!
Oi veljeni, joka ei ole äidillensä lohduttajana!

1 kommentti:

  1. Inanan tekstissä Dumuzidin rukous on todella erikoinen - "anna minulle käärmeen kädet ja jalat" - tuoden mieleen Eedenin puutarhan käärmeen, joka tuomitaan sitten matelemaan ilman käsiä ja jalkoja.
    Ehkä kohta oli vaikea sumerilaisille itselleenkin, sillä tässä tekstissä rukouksen sanamuotoa on muutettu niin, että käärmeen kädet ja jalat katoavat ja viitataan todelliseen eläimeen, kedoilla ja vuorilla luikertelevaan saĝkal käärmeeseen,

    VastaaPoista