Savitaulu Eblan kirjastosta, Syyria n. 2500 eKr kuva wikimedia |
Samaa biologian esikuvaa noudattaen voimme sanoa, että Mesopotamian ja Syyrian savitaulut ovat sanoiksi puettujen ajatusten kivettymiä, fossiileja. Ja kuten eliöiden kivettymien suhteen, myös ajatusten kivettymiä löytyy joistain erityisen rikkaista kohteista, Lagerstätte, kuten Eblan 1800 kokonaista ja 4700 särkynyttä taulua tai Nippurin kirjaston yli 40.000 taulun upea kokoelma.
Savitaulujen ohella toki myös rakennusten seiniin laaditut muinaiset tekstit ja esimerkiksi papyrukselle musteelle kirjoitetut sanat tai kiinalaisten eläinten luihin piirtämät merkit ovat "sanafossiileja".
Ihmisten ajatukset ja sanat ovat aivojen tuotetta, jotka mahdollisesti jäävät elämään kulttuurin meemeinä siirtyen sukupolvesta toiseen ja alueelta toiselle.
Kun sumerilainen kirjuri painoi kiilamaisella tikulla merkkejä pehmeään savitauluun, hän tallensi siihen, mitä päässään liikkui. Ehkä vain tylsää karjan pääluvun kirjanpitoa, ehkä syvällisiä mietelmiä tai merkittävää historiallista tietoa.
Savitaulu häipyisi hetkessä seuraavaan vedenpaisumukseen tai pudotessaan kastelukanavaan. Sen tähden ne poltettiin tulessa. Kuumuudessa savesta poistuu siinä oleva kemiallinen vesi, ja jäljelle jää kiven mineraalien aines.
Poltettu savitaulu on sananmukaisesti kivettymä ja sellaisena yhtä ikuinen kuin kirjaston seiniin käytetty poltettu savitiili.
Sanojen kivettymiä, ihmisen aivotuotannon fossiileja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti