torstai 17. lokakuuta 2013

Allallu lintu

Intian närhi (Coracias benghalensis)
kuva wikimedia
Sumerilaisten suuret silmät näkivät tarkasti Eufratin ja Tigriksen alueen luonnon elämän rikkautta ja tarkat korvansa kuulivat sen ääniä. Selvästi sieltä lukemattomien lintujen viserryksen joukosta erottui joskus voimakas valittava varoitusääni, jonka mukaan he kutsuivat lintua onomatopoeettisesti allallu linnuksi (olisiko suomeksi vastaavasti vaikka aijai lintu).

Närhen varoitusääni on surumielinen, me taidamme kuulla pikemmin surkean rääkäisyn krääh-äh ... tai vaikkapa närh-ii närh-ii josta nimikin sitten.

Kuuntele Jan-Eric Bruun tallentama luontoääni

Gilgamesh vastaa prinsessa Ishtarin (Sumerin Inanna) rakkauden kutsuun viitaten tämän Tammusille (Sumerin Dumuzid) aiheuttamaa ankeaan kohtaloon. Prinsessa satutti rakastettuaan tosi pahasti ja nyt metsässä valittaa vuodesta toiseen siipirikko lintu sanoen Oi minun siipeni!  

Seemiläisen akkadin kielen "minun siipeni" kappi, on sukua Raamatun heprean sanalle siipi, kanaf. Ehkä linnun valituksessa oli kaksi raskasta tavua, kuin kap-pi.

Tammuz, the lover of your earliest youth, for him you have ordained lamentations year upon year!
You loved the colorful 'Little Shepherd' bird and then hit him, breaking his wing, so now he stands in the forest crying 'My Wing'!
(Taulu 6 ii, 11-15)



Töyhtöhyypän poikanen
Emo suojelee sitä henkensä uhalla
kuva wikimedia 
Ornitologit tuntevat joitain lintulajeja Euroopasta, Lähi-idästä ja Aasiasta, jotka puolustavat pesäänsä ja poikasiaan erikoisen rohkealla tavalla. Ne alkavat "ontua" siipeänsä herättääkseen uhkaavan pedon huomion ja vetääkseen sen pois pesän lähettyviltä. Siipirikko helppo saalis on lihavampi ja makoisampi kuin pesän pikkuruiset piipittäjät, ja näin nälkäinen vieras lähtee emolinnun kimppuun - joka osoittautuu "siipirikostaan" huolimatta yllättävän ketteräksi.

Näin käyttäytyvät esimerkiksi pääkuvan Intian närhi (Coracias benghalensis), sen sukulainen Euroopan närhi (Coracias carullus) sekä töyhtöhyypät (Vanellus lajit).

Mesopotamian seemiläisten korvissa sumerilaisten allallu -linnun varoitushuuto toi mieleen sanan kap-pi (siipeni). Lintujen voimakkaat varoitusäänet antavat niille myös nykyajan eri kielissä onomatopoeettisia kansan keksimiä kutsumanimiä käki-kukkuusta puhumattakaan. Esimerkiksi englannin lapwing on kansan suussa did-he-do-it tai pity-to-do-it vahvalla duulla. Suomessa tämä lintu, töyhtöhyyppä, tunnetaan pikemmin komeasta kuontalostaan kuin äänestään. Alkukesän valoisassa illassa metsiemme käenpiika (Jynx torquilla) kyselee kohtaliaasti "onko piialla vilu" --- pitkällä iillä. Se varmaan toisi lämmintä untuvaa, jos vielä viluttaa... Mistä mahtaa tiira saada nimensä?




Mitä Dumuzid metsässä lintuna valittaa?
Sainko kiinnostuksesi heräämään?

Hienoa!

Asia on laajanpuoleinen, joten ryhdytään töihin...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti